Eroahdistusta

Lastenhoitajamme rouva F. on ihana! Kannattaa ehdottomasti luottaa siihen ensifiilikseen, jonka mahdollisista hoitajaehdokkaista saa. Rouva F. rakastaa lapsia, ja on aivan ihana katsella, kuinka innoissaan hän leikkii Pienen pienen kanssa. Pienen pieni taitaa olla ihmeissään, kun hänellä on aikuinen leikkikaveri. Minä ja mieheni emme ole koskaan viihdyttäneet poikaa ja hän onkin tottunut yksinleikkeihin. Normaalisti hän puuhasteleekin tunti tolkulla itsekseen kotonamme. Tietysti aina välillä täytyy tulla antamaan äidille pusuja, ja välillä hän pyytää lukemaan satua, mutta muuten hänellä on ihan omat jutut äidin tehdessä omiaan.

Eilen oli siis ensimmäinen iltapäivä rouva F:n kanssa. Pienen pieni ei heti ymmärtänyt, että äiti lähtee, mutta kuulin myöhemmin, että itkua ja kiukuttelua oli ollut ilmassa. Tosin se oli unohtunut, kun F. vei pojan ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen! He olivat olleet siellä puolitoista tuntia. Minusta on ihanaa, että hoitaja jaksaa olla niin kauan puistossa lapsen kanssa. Itselleni tunti on ihan maksimi, sitten pitää jo vaihtaa maisemaa. 

Tänään rouva F:n saapuessa Pienen pieni ymmärsi heti, että äiti on lähdössä. Eroahdistus purkautui niin, että poika tarrautui apinan lailla minuun, eikä suostunut hoitajan syliin ollenkaan. Kun lähdin, alkoi hervoton itku, ja kyllä siinä taisi minultakin kyynel vierähtää :(. Onneksi Pienen pieni oli nopeasti unohtanut äidin lähdön päästessään jälleen pulkkamäkeen! Muutenkin tänään oli jo mennyt paremmin, eikä poika ollut kiukutellut niin paljon, kuin eilen.

Eroahdistus vaivaa minuakin. Mutta nyt ainakin nautin joka hetkestä, jonka vietän poikani kanssa. Osaan arvostaa yhteistä aikaamme paremmin kuin ennen, enkä ole yhtä stressaantunut kuin syksyllä. Olen varma, että myös lapsi nauttii enemmän rennosta, kuin kiireisestä ja kiukkuisesta äidistä :).

Mama Ulla