1-0

Pikkumiehen uusi tutiton elämä koki tässä viikolla pahaa takapakkia. Kolme ekaa yötä meni siis hyvin, mutta sitten... Syksyn eka flunssa yltyikin sitten kunnolla ja neljäs yös meni sata kertaa heräillessa yskimään ja itkemään. Myöskään nukahtaminen ei ollut yhtään niin helppoa, vaan itkukonsertin säestämänä. Nukuin yön aikana varmaan yhteensä 2 tuntia. Ja muistimme taas kuinka hermoja raastavaa valvominen on! Pikkumies on nukahtanut kiltisti itsekseen ja nukkunut yöt putkeen yksivuotiaasta, joten mekin olemme saaneet nauttia ehjistä öistä jo pitkään. Seuraava yö ei ollut sen parempi, vaan pahempi. Kuudentena yönä yskä ei enää vaivannut niin paljon, mutta heräili sitten ihan muuten vain itkemään ja kaipasi silittelyä ja turvaa. Kuudentena iltana ei myöskään millään suostunut menemään sänkyyn nukkumaan, vaan halusi nukahtaa äidin syliin!!! Tätä ei siis ole tapahtunut ainakaan puolivuotispäivän jälkeen, ja silloinkin nukahti ennemminkin rinnalle eikä niinkään syliin.. Pikkumiehellä oli siis varmaan ilman tuttia aika turvaton olo, eikä unilelutkaan auttaneet.

Seitsemäntenä iltana tutti "löytyi" lelulaatikosta... Ei onneksi ollut siitä mitenkään erityisen kiinnostunut, ja ajattelin että jos ei halua tuttia niin en tietenkään sitä ala enää tyrkyttämään. Otti sen kuitenkin sänkyyn ja kun kävi iltasadun jälkeen nukkumaan niin halusi laittaa tutin suuhun. Ilman mitään itkuja ja protesteja jäi niin kuin ennenkin kiltisti omaan sänkyyn ja nukahti sitten sinne itsekseen. Nukkui heräilemättä 12h putkeen ja heräsi aamulla klo 9 hyväntuulisena. Kun kävin yöllä kurkkaamassa, niin tuttia ei ollut suussa, vaan oli vain nukahtanut se suussa ja ottanut sen sitten pois suusta ja piteli sitä kädessä... Liikuttavaa.

Pikkumies sai siis unituttinsa takaisin. Mutta vain yöunille, päiväunet ovat sujuneet ihan normaalisti ilman tuttiakin. Luulen että jos flunssaa ei olisi tullut häiritsemään, niin olisimme vain pysyneet lujina emmekä antaneet tuttia. Tässä raskauden vaiheessa (rv 36) en kuitenkaan jaksa mitään viikkojen taistelua uuden unirytmin löytymiseksi... Aikaisemmin kun olemme pitäneet unikouluja ja nukahtamiskouluja niin tilanne on rauhoittunut aina 3-4 yön jälkeen. Nyt tilanne vain paheni mitä enemmän iltoja ja öitä kului. Totesin että haluan olla levännyt kun menen synnyttämään, ja uusi vauva valvottaa tietenkin yösyöttöjen ja muun takia. En jaksa vielä taaperoakin valvottamaan lisäksi! Varsinkin kun tutin kanssa nukkuu niin hyvin. Kokeillaan uudestaan tutista luopumista vaikka ensi kesänä tai syksynä. Tutille siis erävoitto 1-0.

Posted by Mama C.

Kolme päivää tutitta

Nyt on Pikkumiehellä kolme päivää tutitonta elämää takana. Tutiton elämä on alkanut suhteellisen hyvin. Luulin että olisi protestoinut paljon enemmän, mutta ihan hyvin on mennyt, ainakin vielä. Yleensä pienellä lapsella sanotaan menevän noin kolmesta yöstä viikkoon kun hän tottuu johonkin uuteen tapaan (esim. imetyksen lopetus, itsekseen nukahtaminen, tutista luopuminen, jne.)

Ekana iltana tuntia ennen nukkumaanmenoa leikkasin salaa molemmista pikkumiehen tuteista suurimman osan tuttiosaa pois, niin että jäljelle jäi vain pieni tynkä. Näytin tutteja Pikkumiehelle ja kerroin että katsopas mitä on käynyt, tutit ovat menneet rikki! Ihmettelimme yhdessä tutteja, hän yritti niitä syödä ja kun ei onnistunut niin halusi heittää tutit pois, rikki kun olivat. 1,5-vuotias ymmärtää jo ihan hyvin jos joku asia on mennyt rikki, vaikka ei vielä itse kauheasti puhu. Heitimme ne sitten yhdessä roskiin ja hän jatkoi tyytyväisenä omia leikkejään.

Kun sitten oli nukkumaanmenoaika, teimme normaalisti kaikki iltatoimet, paitsi että tuttia ei tietenkään saanut. Selitin mitä oli tapahtunut, tutit menivät rikki ja heitimme ne roskiin. Pikkumies itki protesti-itkua sängyssä 20min ja selitin monta kertaa mitä tutille oli käynyt. Ymmärsi ihan selvästi, kuunteli ja rauhoittui aina vähän. Yleensä Pikkumies on nukahtanut itsekseen sänkyyn, mutta nyt olin hänen vierellään rauhoittelemassa siihen asti kun nukahti. Kerran heräsi yöllä ja itki tuttia 10 min, selitin taas mitä tutille oli tapahtunut ja nukkui sitten aamukuuteen asti. Kuudesta puoli yhdeksään heräilikin sitten puolen tunnin välein eikä selvästikään oikein saanut uudestaan kunnolla unen päästä kiinni ilman tuttia.

Toisena yönä nukahtaminen illalla sujui ilman yhtään itkua, ja olin sängyn vierellä aluksi, mutta nukahti kuitenkin itsekseen unilelujensa pallon ja unirätin kanssa. Yöllä ei herännyt kertaakaan, mutta heräsikin ekan kerran jo joskus puoli kuuden aikaan. Sitten taas heräili ja itkeskeli noin puolen tunnin välein, mutta nukahti sitten kahdeksan aikaan kunnolla uudelleen ja heräsimme kaikki vasta 9.30!

Kolmantena iltana nukahtaminen sujui ilman itkuja, mutta kesti paljon pidempään normaalisti, ja saimme käydä laittamassa Pikkumiehen lukuisia kertoja makuulle unilelujensa kanssa. Yön nukkui heräämättä ja heräsi ekan kerran vasta klo 8, eikä sitten halunnut enää nukkua. Selvästi siis edistymistä havaittavissa myös aamuheräilyssä! :) Vaikeinta näyttää selvästi olevan aamuyöllä uudestaan unen päästä kiinnisaaminen ilman tuttia. Toivottavasti tottuu tähän uuteen maailmanjärjestykseen pian ja saamme taas nukkua rauhassa aamutkin...

Päiväunilla Pikkumies on myös syönyt tuttia, ja arvelin että päiväunille nukahtaminen saattaisi olla haastavaa. Niiden kanssa ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmaa, ei edes ekana päivänä ekan tutittoman yön jälkeen itkeskellyt ollenkaan vaan nukahti ihan normaalisti 5 minuutissa päiväunille ja nukkui yhtä pitkään kuin yleensäkin, pari tuntia. Mahtavaa, olin nimittäin varautunut vaikeisiin aikoihin päiväunien suhteen!

Tosin nyt tutittomuuteen saattaa tulla takapakkia, nimittäin Pikkumiehellä tuli tänään kauhea yskä ja vähän nenäkin vuotaa. Syksyn eka flunssa näyttää osuvan juuri samaan aikaan uuteen tutittomaan elämään totuttelun kanssa. Harmillista... Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin, jos flunssa pahenee. Tutista on nyt kuitenkin luovuttu ja aiomme pysyä lujana. Tutti ei tule enää takaisin!


Posted by Mama C.

Pottailua ja tutittomuutta

Myös Pikkumies 1,5v. harjoittelee pottailua, mutta ei yhtä hyvällä menestyksellä. :) Poika kun on, istuallaan pissaaminen ei millään ota onnistuakseen. Potalla koetetaan välillä istua kirjojen kanssa, mutta herra haluaa hetikohta jo nousta pois ja pissaa sitten heti lattialle kun on noussut seisomaan potalta. No, taas istumaan potalle, mutta sama juttu tapahtuu valehtelematta ainakin 5 kertaa!  Joskus saan pissan pyydystettyä pottaan herran seistessä...

                                                            Traktorilla huristelu on parasta.

Meillä on huomenna jännät ajat edessä! Nimittäin rakkaasta unitutista vieroittaminen. Hui, jännittää pikkumiehen puolesta jo etukäteen ja kauhistuttaa miten yö menee. Nyt Pikkumies nimittäin nukkuu yöt hyvin ja heräilemättä putkeen klo 20.30-8.30. Jos havahtuu unesta niin laittaa itse tutin takaisin ja nukahtaa taas. Pikkumies syö tuttia vain päiväunilla ja yöunilla, joten päivällä tutittomuus ei muodostune ongelmaksi. Mutta unitutista hän tykkää todella paljon ja luulen että vieroitus ei tule olemaan mitään maailman helpointa. Myös aamulla pitkään nukkuminen saattaa harmillisesti häiriintyä, jos havahtuu hereille aamuyöstä eikä olekaan tuttia jonka avulla nukuttaa itsensä takaisin uneen.
Päätimme kokeilla tutista luopumista nyt, koska Pikkumiehelle syntyy piakkoin pieni sisarus ja tutteja pyörii sitten varmaan taas joka nurkassa. Pikkumiehen pitäisi siis vieroittautua tutista nyt ennen kuin vauva tulee taloon.. Olemme lykänneet tätä jo ainakin kuukauden. Se on nyt tai ei koskaan! Tai paremminkin nyt tai ei ainakaan vähään aikaan. Jäin nimittäin eilen jo äitiyslomalle ja laskettu aika on vuodenvaihteessa, joten aikaa ei ole enää kauheasti jäljellä... Katsotaan miten käy!

Post by Mama C.