1-0

Pikkumiehen uusi tutiton elämä koki tässä viikolla pahaa takapakkia. Kolme ekaa yötä meni siis hyvin, mutta sitten... Syksyn eka flunssa yltyikin sitten kunnolla ja neljäs yös meni sata kertaa heräillessa yskimään ja itkemään. Myöskään nukahtaminen ei ollut yhtään niin helppoa, vaan itkukonsertin säestämänä. Nukuin yön aikana varmaan yhteensä 2 tuntia. Ja muistimme taas kuinka hermoja raastavaa valvominen on! Pikkumies on nukahtanut kiltisti itsekseen ja nukkunut yöt putkeen yksivuotiaasta, joten mekin olemme saaneet nauttia ehjistä öistä jo pitkään. Seuraava yö ei ollut sen parempi, vaan pahempi. Kuudentena yönä yskä ei enää vaivannut niin paljon, mutta heräili sitten ihan muuten vain itkemään ja kaipasi silittelyä ja turvaa. Kuudentena iltana ei myöskään millään suostunut menemään sänkyyn nukkumaan, vaan halusi nukahtaa äidin syliin!!! Tätä ei siis ole tapahtunut ainakaan puolivuotispäivän jälkeen, ja silloinkin nukahti ennemminkin rinnalle eikä niinkään syliin.. Pikkumiehellä oli siis varmaan ilman tuttia aika turvaton olo, eikä unilelutkaan auttaneet.

Seitsemäntenä iltana tutti "löytyi" lelulaatikosta... Ei onneksi ollut siitä mitenkään erityisen kiinnostunut, ja ajattelin että jos ei halua tuttia niin en tietenkään sitä ala enää tyrkyttämään. Otti sen kuitenkin sänkyyn ja kun kävi iltasadun jälkeen nukkumaan niin halusi laittaa tutin suuhun. Ilman mitään itkuja ja protesteja jäi niin kuin ennenkin kiltisti omaan sänkyyn ja nukahti sitten sinne itsekseen. Nukkui heräilemättä 12h putkeen ja heräsi aamulla klo 9 hyväntuulisena. Kun kävin yöllä kurkkaamassa, niin tuttia ei ollut suussa, vaan oli vain nukahtanut se suussa ja ottanut sen sitten pois suusta ja piteli sitä kädessä... Liikuttavaa.

Pikkumies sai siis unituttinsa takaisin. Mutta vain yöunille, päiväunet ovat sujuneet ihan normaalisti ilman tuttiakin. Luulen että jos flunssaa ei olisi tullut häiritsemään, niin olisimme vain pysyneet lujina emmekä antaneet tuttia. Tässä raskauden vaiheessa (rv 36) en kuitenkaan jaksa mitään viikkojen taistelua uuden unirytmin löytymiseksi... Aikaisemmin kun olemme pitäneet unikouluja ja nukahtamiskouluja niin tilanne on rauhoittunut aina 3-4 yön jälkeen. Nyt tilanne vain paheni mitä enemmän iltoja ja öitä kului. Totesin että haluan olla levännyt kun menen synnyttämään, ja uusi vauva valvottaa tietenkin yösyöttöjen ja muun takia. En jaksa vielä taaperoakin valvottamaan lisäksi! Varsinkin kun tutin kanssa nukkuu niin hyvin. Kokeillaan uudestaan tutista luopumista vaikka ensi kesänä tai syksynä. Tutille siis erävoitto 1-0.

Posted by Mama C.