Nyt on Pikkumiehellä kolme päivää tutitonta elämää takana. Tutiton elämä on alkanut suhteellisen hyvin. Luulin että olisi protestoinut paljon enemmän, mutta ihan hyvin on mennyt, ainakin vielä. Yleensä pienellä lapsella sanotaan menevän noin kolmesta yöstä viikkoon kun hän tottuu johonkin uuteen tapaan (esim. imetyksen lopetus, itsekseen nukahtaminen, tutista luopuminen, jne.)
Ekana iltana tuntia ennen nukkumaanmenoa leikkasin salaa molemmista pikkumiehen tuteista suurimman osan tuttiosaa pois, niin että jäljelle jäi vain pieni tynkä. Näytin tutteja Pikkumiehelle ja kerroin että katsopas mitä on käynyt, tutit ovat menneet rikki! Ihmettelimme yhdessä tutteja, hän yritti niitä syödä ja kun ei onnistunut niin halusi heittää tutit pois, rikki kun olivat. 1,5-vuotias ymmärtää jo ihan hyvin jos joku asia on mennyt rikki, vaikka ei vielä itse kauheasti puhu. Heitimme ne sitten yhdessä roskiin ja hän jatkoi tyytyväisenä omia leikkejään.
Kun sitten oli nukkumaanmenoaika, teimme normaalisti kaikki iltatoimet, paitsi että tuttia ei tietenkään saanut. Selitin mitä oli tapahtunut, tutit menivät rikki ja heitimme ne roskiin. Pikkumies itki protesti-itkua sängyssä 20min ja selitin monta kertaa mitä tutille oli käynyt. Ymmärsi ihan selvästi, kuunteli ja rauhoittui aina vähän. Yleensä Pikkumies on nukahtanut itsekseen sänkyyn, mutta nyt olin hänen vierellään rauhoittelemassa siihen asti kun nukahti. Kerran heräsi yöllä ja itki tuttia 10 min, selitin taas mitä tutille oli tapahtunut ja nukkui sitten aamukuuteen asti. Kuudesta puoli yhdeksään heräilikin sitten puolen tunnin välein eikä selvästikään oikein saanut uudestaan kunnolla unen päästä kiinni ilman tuttia.
Toisena yönä nukahtaminen illalla sujui ilman yhtään itkua, ja olin sängyn vierellä aluksi, mutta nukahti kuitenkin itsekseen unilelujensa pallon ja unirätin kanssa. Yöllä ei herännyt kertaakaan, mutta heräsikin ekan kerran jo joskus puoli kuuden aikaan. Sitten taas heräili ja itkeskeli noin puolen tunnin välein, mutta nukahti sitten kahdeksan aikaan kunnolla uudelleen ja heräsimme kaikki vasta 9.30!
Kolmantena iltana nukahtaminen sujui ilman itkuja, mutta kesti paljon pidempään normaalisti, ja saimme käydä laittamassa Pikkumiehen lukuisia kertoja makuulle unilelujensa kanssa. Yön nukkui heräämättä ja heräsi ekan kerran vasta klo 8, eikä sitten halunnut enää nukkua. Selvästi siis edistymistä havaittavissa myös aamuheräilyssä! :) Vaikeinta näyttää selvästi olevan aamuyöllä uudestaan unen päästä kiinnisaaminen ilman tuttia. Toivottavasti tottuu tähän uuteen maailmanjärjestykseen pian ja saamme taas nukkua rauhassa aamutkin...
Päiväunilla Pikkumies on myös syönyt tuttia, ja arvelin että päiväunille nukahtaminen saattaisi olla haastavaa. Niiden kanssa ei kuitenkaan ole ollut mitään ongelmaa, ei edes ekana päivänä ekan tutittoman yön jälkeen itkeskellyt ollenkaan vaan nukahti ihan normaalisti 5 minuutissa päiväunille ja nukkui yhtä pitkään kuin yleensäkin, pari tuntia. Mahtavaa, olin nimittäin varautunut vaikeisiin aikoihin päiväunien suhteen!
Tosin nyt tutittomuuteen saattaa tulla takapakkia, nimittäin Pikkumiehellä tuli tänään kauhea yskä ja vähän nenäkin vuotaa. Syksyn eka flunssa näyttää osuvan juuri samaan aikaan uuteen tutittomaan elämään totuttelun kanssa. Harmillista... Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin, jos flunssa pahenee. Tutista on nyt kuitenkin luovuttu ja aiomme pysyä lujana. Tutti ei tule enää takaisin!
Posted by Mama C.
